Def Leppard oli monella tapaa 80-luvun tärkein hard rock -yhtye. Oli bändejä, jotka menivät suuriksi, mutta harvat vangisivat myös ajan hengen.
70-luvun lopulla osana brittiläisen Heavy Metalin New Wavea noussut Def Leppard sai tunnustusta Hammetal-skenen ulkopuolella pehmentämällä raskaita riffejään ja korostamalla melodioita.
Useiden vahvojen albumien julkaisemisen jälkeen he olivat valmiina maailmanlaajuiseen menestykseen vuoden 1983 Pyromanian kanssa ja käyttivät taitavasti syntyvää MTV-verkkoa hyväkseen.
He saavuttivat uransa huipulle vuoden 1987 myydyimmällä "Hysterialla" ja tekivät sitten toisen suuren hitin, vuoden 1992 "Adrenalize", joka uhmasi valtavirran käännettä kohti grungea.
Sen jälkeen yhtye lähti pitkälle kiertueelle ja julkaisi albumin muutaman vuoden välein ylläpitäen vakituisen yleisön kiinnostusta ja toisinaan yllättäen faneja teoksilla, kuten "Yeah!" 2008, jolloin he palasivat loistoaikansa ääniin.
Def Leppard oli alun perin nuorten ryhmä Sheffieldistä, jonka kaverit, Rick Savage (basso) ja Pete Willis (kitara) järjestivät täysimittaiseksi bändiksi vuonna 1977.
Laulaja Joe Elliott, Mott the Hooplen ja T. Rexin fanaattinen seuraaja, liittyi yhtyeeseen muutamaa kuukautta myöhemmin ja toi bändille nimen Deaf Leopard.
Vaihdettuaan nimensä kirjoitusasuksi Def Leppard, yhtye alkoi soittaa paikallisissa Sheffield-pubeissa, ja vuotta myöhemmin bändiin lisättiin kitaristi Steve Clark ja uusi rumpali.
Myöhemmin, vuonna 1978, he nauhoittivat debyytti-EP:nsä Getcha Rocks Off ja julkaisivat sen omalla Bludgeon Riffola -levymerkillä. EP:stä tuli suusta suuhun menestys, ja se esitettiin BBC:ssä.
Ensimmäinen menestys
Getcha Rocks Offin julkaisun jälkeen 15-vuotias Rick Allen lisättiin yhtyeen vakituiseksi rumpaliksi, ja Def Leppardista tuli nopeasti brittiläisten musiikkiviikkolehtien vakituinen käyttäjä.
He tekivät pian sopimuksen AC/DC:n managerin Peter Menschin kanssa, joka auttoi heitä saamaan sopimuksen Mercury Recordsin kanssa.
Through the Night, yhtyeen täyspitkä debyyttialbumi, julkaistiin vuonna 1980, ja siitä tuli välitön hitti Isossa-Britanniassa, ja se saavutti merkittävää suosiota myös Yhdysvalloissa, missä se nousi sijalle 51.
Koko vuoden ajan Def Leppard kiersi hellittämättä Iso-Britanniaa ja Amerikkaa esittäen omia esityksiään sekä avajaisia Ozzy Osbournelle, Sammy Hagarille ja Judah Priestille.
High 'n' Dry seurasi vuonna 1981, ja siitä tuli yhtyeen ensimmäinen platinaalbumi Yhdysvalloissa, kiitos MTV:n jatkuvan kappaleen "Bringin' on Heartbreak" kiertämisen.
"Pyromania"
Kun yhtye äänitti jatko-osan "High 'n' Dry" -kappaleelle tuottaja Mutt Langen kanssa, Pete Willis erotettiin bändistä alkoholismin vuoksi, ja hänen tilalleen palkattiin Phil Collen, Girlin entinen kitaristi.
Tuloksena syntyneestä 1983 Pyromania-albumista tuli odottamaton bestseller, ei vain Def Leppardin taitavan, melodisen metallin, vaan myös useiden MTV-julkaisujen "Photograph" ja "Rock of Ages" ansiosta.
Pyromania myi kymmenen miljoonaa kappaletta, mikä nosti Def Leppardin yhdeksi maailman suosituimmista bändeistä.
Menestyksestään huolimatta he melkein saapuivat uransa vaikeimpaan aikaan.
Laajan kansainvälisen kiertueen jälkeen yhtye palasi studioon nauhoittamaan uutta teosta, mutta tuottaja Lange ei kyennyt työskentelemään muusikoiden kanssa, joten he alkoivat äänittää Jim Steinmanin, Bat Out of Hell Meat Loafin johtajan kanssa.
Yhteistyö osoittautui hedelmättömäksi, joten bändin jäsenet kääntyivät entisen äänisuunnittelijansa Nigel Greenin puoleen.
Kuukausi tallennuksen jälkeen Allen menetti vasemman kätensä auto-onnettomuudessa uudenvuodenaattona. Käsivarsi pelastettiin alun perin, mutta se jouduttiin amputoimaan heti infektion ilmaantumisen jälkeen.
Joukkueen kyseenalainen tulevaisuus
Def Leppardin tulevaisuus näytti synkältä ilman rumpalia, mutta keväällä 1985 - vain kuukausia onnettomuuden jälkeen - Allen alkoi oppia soittamaan mukautettua elektronista instrumenttia, jonka Jim Simmons (Kiss) rakensi hänelle.
Bändi jatkoi pian äänittämistä, ja Lange palasi töihin muutamaa kuukautta myöhemmin. Koska hän piti kaikkia olemassa olevia äänitteitä sopimattomina julkaistavaksi, hän määräsi bändin aloittamaan alusta.
Nauhoitussessiot jatkuivat koko 1986, ja sinä kesänä bändi palasi lavalle Monsters of Rockin Euroopan kiertueelle.
Hysteria
Def Leppard viimeisteli lopulta neljännen albuminsa, Hysteria, vuoden 1987 alussa. Levy julkaistiin keväällä ja sai paljon lämpimiä arvosteluja.
Monet kriitikot väittivät, että albumi vaaransi yhtyeen metallisoundin "sweet popin" vuoksi.
Hysteria-albumi ei saanut kiinni heti. "Women", ensimmäinen single, ei tullut yhtyeen läpimurtohitiksi, mutta "Animal" -julkaisu auttoi albumia saamaan vauhtia. Kappaleesta tuli Def Leppardin ensimmäinen Top 40 -hitti Isossa-Britanniassa.
Mutta mikä vielä tärkeämpää, se osui yhtyeen kuuden parhaan hitin joukkoon Yhdysvalloissa, joihin kuuluivat myös "Hysteria", "Pour Some Sugar on Me", "Love Bites", "Armageddon It" ja "Rocket".
Kahden vuoden ajan Def Leppardin läsnäolo listalla oli väistämätöntä – he olivat huippumetallin kuninkaita.
Teini-ikäiset ja nuoremmat bändit kopioivat muusikoita, heidän hiuksiaan ja repeytyneitä farkkuja, vaikka Guns N' Rosesin hard rock -rintama valtasi näyttämön vuonna 1988.
Albumi "Hysteria" osoittautui Def Leppardin suosion huippupisteeksi, mutta heidän työnsä alkoivat 90-luvun alussa.
Sitten ryhmä piti ensin tauon luovuudessa ja ryhtyi sitten taas työstämään uutta albumia.
Kuitenkin äänitysistuntojen aikana Steve Clarke kuoli alkoholin ja huumeiden yliannostukseen. Clark kamppaili jatkuvasti alkoholismin kanssa, ja heidän kukoistuskautensa jälkeen "Hysterian" julkaisun jälkeen hänen bänditoverinsa pakottivat muusikon pitämään sapattivapaata.
Vaikka hän aloitti vieroitushoidon, Clarken tavat jatkuivat ja hänen pahoinpitelynsä oli niin vakavaa, että Collen alkoi itse äänittää suurimman osan yhtyeen kitaraosista.
Adrenaalisoi
Clarkin kuoleman jälkeen Def Leppard päätti lopettaa tulevan albuminsa kvartettina julkaisemalla Adrenalize keväällä 1992. "Adrenalize" sai kuuntelijoilta vaihtelevia arvioita, ja vaikka albumi debytoi ykkösenä ja sisälsi useita menestyneitä singlejä, mukaan lukien Top 20 -hitit "Let's Get Rocked" ja "Have You Ever Needed Someone So Bad", levy oli kaupallinen pettymys sen jälkeen. "Pyromania" ja "hysteria".
Julkaisun jälkeen yhtye lisäsi kokoonpanoonsa entisen Whitesnaken kitaristin Vivian Campbellin ja jatkoi soittamista kahdella kitaralla.
Vuonna 1993 Def Leppard julkaisi kokoelman harvinaisia levyjä "Retro Active". Kaksi vuotta myöhemmin yhtye julkaisi suurimmat hitit -kokoelman, Vaultin, valmistellakseen kuudetta albumiaan.
Suosion lasku
Slängi näki maailman keväällä 1996, ja vaikka se osoittautuikin seikkailunhaluisemmaksi ja omituisemmaksi kuin edeltäjänsä, se otettiin vastaan välinpitämättömästi.
Tämä osoittaa, että Def Leppardin kukoistus oli todellakin ohi ja he olivat nyt vain erittäin suosittu kulttibändi.
Bändi aloitti äänityksen uudelleen palaten patentoituun pop-metallisoundiinsa kappaleeseen "Euphoria".
Albumi julkaistiin kesäkuussa 1999. "Promises" -kappaleen menestyksestä huolimatta levy ei tuottanut muita hittejä, mikä johti palaamiseen pop-balladeihin vuoden 2002 "X" -kappaleessa.
Uusia albumeja 2000-luvulta
Vuonna 2005 ilmestyi kaksilevyinen Rock of Ages: The Definitive Collection ja vuonna 2006 Yeah!, laaja kansikokoelma.
Vuonna 2008 muusikot julkaisivat yhdeksännen studioalbuminsa Songs from the Sparkle Lounge, joka debytoi viidenneksi ja jota tuki tuottoisa kesäkiertue.
Tämän kiertueen materiaali auttoi muodostamaan suurimman osan vuoden 2011 Mirror Ball: Live & More LP:stä. Tämä on kolmen levyn live-albumi, joka sisältää koko kiertueen esityksen, kolme uutta studiotallennusta ja videomateriaalia DVD:llä.
Kaksi vuotta myöhemmin seurasi toinen live-albumi: Viva!
Vuonna 2014 yhtye ilmoitti julkaisevansa 11. studioalbuminsa ja ensimmäisen uuden musiikin äänityksen sitten vuoden 2008. Tuloksena syntynyt albumi, Def Leppard, julkaistiin earMUSICissa vuoden 2015 lopulla.
Helmikuussa 2017 yhtye julkaisi And And Will Will Of Next Time -levyn, myös live-tallenteen.
Myöhemmin samana vuonna julkaistiin "Super Deluxe Edition of Hysteria" juhlistamaan albumin 30-vuotisjuhlaa. Uudelleenjulkaisut jatkuivat vuonna 2018 The Story So Far: The Best of Def Leppardin kanssa.
