Raskaan musiikin ystävien keskuudessa vallitsee mielipide, että eräät kaikkien aikojen kirkkaimmista ja parhaista kitaramusiikin edustajista olivat Kanadasta. Tietenkin tälle teorialle tulee vastustajia, jotka puolustavat mielipidettä saksalaisten tai amerikkalaisten muusikoiden paremmuudesta. Mutta juuri kanadalaiset nauttivat suuresta suosiosta Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa. Finger Eleven -tiimi on tästä hyvä esimerkki.
Finger Eleven -ryhmän luominen
Kaikki alkoi vuonna 1994 pienessä Burlingtonin kylässä, joka sijaitsee lähellä Torontoa. Äskettäin Sean High Schoolista valmistunut Skott Anderson, joka haaveili musiikkielämän valloittamisesta, kutsui ystäviä (Rick Jackett, James Black ja Rob Gomermann) perustamaan bändin. Tuloksena syntynyt ryhmä sai nimekseen Rainbow Butt Monkeys ja aloitti harjoitukset.
Kaverit antoivat ensimmäiset konserttinsa paikallisissa pubeissa. Hyvin nopeasti Mercury Recordsin tuottajat huomasivat lahjakkaat teini-ikäiset. Työskentely ammattilaisten kanssa opetti nopeasti pojille studiotaidot. Sitten tuli heidän debyyttiteoksensa Letters from Chutney. Albumin kappaleista tuli hittejä radiossa ja televisiossa.
Vuonna 1997 muusikot halusivat muuttaa jotain elämässään. He päättivät ryhtyä hieman vakavammiksi myöntämällä, että vaikka ensimmäinen kokemus onnistui, se ei ollut ihanteellinen. Muistellen yhden aiemmin sävelletyn kappaleen sanat, Scott ehdotti yhtyeen nimen muuttamista Finger Eleveniksi, mikä hyväksyttiin yksimielisesti. Samana vuonna yhtye julkaisi toisen studioalbuminsa, Tip, joka julkaistiin Mercury / Polydor Recordsin alla.
Ensimmäinen menestys
Vuotta myöhemmin rumpali vaihtui bändissä. Uusi rumpali oli Richard Beddo, joka liittyi heti bändiin. Julkaistun albumin tueksi yhtye kiersi Amerikassa ja vaihtoi levy-yhtiön Wind-up Recordsiksi, joka on kuuluisan Sony-yhtiön tytäryhtiö. Kiertueen muusikoita seurasivat muun muassa The Killjoys, I Mother Earth, Fuel ja Creed. Ryhmän työn fanien määräksi arvioitiin miljoonia.
Vuotta myöhemmin tuottaja Arnold Lenny alkoi ajaa uutta albumia. Kaverit asettuivat kirjaimellisesti studioon useiden kuukausien ajan. Pitkän työn tulos oli albumi The Greyest of Blue Skies (2000), joka myytiin heti loppuun tuhansina kappaleina. Tämän levyn kappaleesta Suffocate tuli virallinen ääniraita elokuvalle "Scream 3".
Vuoden 2001 alussa joukkue lähti uudelle kiertueelle. Bändejä seurasivat eri aikoina: Cold, Clutch, Unified Theory ja Blinker the Star. Kavereiden suosion osoittivat fanit, jotka tunnistivat muusikot kadulla ja pyysivät nimikirjoituksia ja valokuvauksia.
Finger Elevenin suosion nousu
Ryhmä työskenteli kovasti seuraavan studioalbumin parissa. Muusikot viimeistelivät jokaisen kappaleen täydellisesti. Puolentoista vuoden työn tuloksena syntyi 30 sävellystä, joista vain muutama piti valita. Hyvä liike tuolloin oli puhelinnumeron julkaiseminen, johon jokainen "fani" saattoi soittaa. Fanit reagoivat joukkueen tällaiseen yritykseen tunnustuksella.
Merkittävä tapahtuma oli tutustuminen Disturbed-tiimin kanssa työskentelevään tuottaja Johnny K:hen. Ammattilaiset sopivat nopeasti. Yhteisen työn tuloksena vuonna 2003 julkaistiin yhtyeen kolmas studioalbumi, Finger Eleven. Samaan aikaan kaverit äänittivät kappaleen Sad Exchange, josta tuli Hollywood-menosarjan Daredevil soundtrack.
Vakiintuneen perinteen mukaisesti yhtye lähti levyn julkaisun jälkeen kiertueelle. Tällä kertaa ryhmän oli määrä esiintyä sellaisten yhtyeiden kanssa kuin Evanesence, Cold ja Creed. Keväällä 2004 sävellyksestä Slow Chemical tuli The Punisher -toimintaelokuvan soundtrack. Samana vuonna leike One Thing voitti parhaan Much Music Video Awards -palkinnon.
Kahden vuoden tauon jälkeen, joka vietettiin loputtomilla kiertueilla Euroopassa ja Amerikassa, tiimi aloitti uuden levyn työskentelyn. Themvs-albumista tuli luovien parannusten tulos. Youvs. Me, joka julkaistiin 4. joulukuuta 2007. Fanit tervehtivät innostuneesti muusikoiden uutta työtä. Kappaleet nousivat radioasemien listoille, leikkeet saivat katselua kaikilla mahdollisilla kanavilla.
Ryhmä pystyi aloittamaan albumin luomisen vasta kolme vuotta myöhemmin. Koko tämän ajan kaverit keräsivät ja käsittelivät materiaalia huolellisesti miellyttääkseen "faneja" ympäri maailmaa. Vuonna 2010 julkaistiin studioäänitys Life Turns Electric. Tuottajat eivät pitäneet Living in a Dream -albumin työnimestä ja heidän oli keksittävä uusi.
Vuotta 2012 leimattiin yhtyeen historiassa ilmaisella isolla konsertilla, joka pidettiin osana Hard Rock's Old Falls Street -festivaalia. Tämä tapahtuma kokosi yhteen eri tyylejä ja trendejä edustavat rock-yhtyeet miellyttääkseen faneja. Konsertin tuotto lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Kitaramusiikkifestivaalin järjesti kuuluisa yritys Hard Rock Cafe.
Finger Eleven -joukkue tänään
Uusin studioteos on Five Crooked Lines, jonka muusikot äänittivät 31. Siitä lähtien ryhmä on kiertänyt aktiivisesti, tallentanut videoita, kommunikoinut "fanien" kanssa ja viettänyt aikaa omaksi ilokseen. Heidän kappaleitaan voi usein kuulla suosituissa tietokonepeleissä, joiden parissa kaverit viettävät tunteja vapaana musiikista.
Kuten monilla rokkareilla, bändillä on monia hauskoja ja naurettavia tarinoita. Yhden albumin äänityksen aikana yhtyeen merkkibussi varastettiin studion, jossa muusikot työskentelivät, viereiseltä parkkipaikalta. Varkaat löydettiin, mutta sedimentti jäi, vaikka kaverit muistelevat tätä tylsää elämäänsä nauraen.
