"Zero" on Neuvostoliiton joukkue. Ryhmä antoi valtavan panoksen kotimaisen rock and rollin kehitykseen. Jotkut muusikoiden kappaleet soivat nykyajan musiikin ystävien kuulokkeissa tähän päivään asti.
Vuonna 2019 ryhmä "Zero" juhli joukkueen syntymän 30-vuotispäivää. Suosion suhteen ryhmä ei ole huonompi kuin venäläisen rockin tunnetut "gurut" - ryhmät "Earthlings", "Kino", "King and the Jester" sekä "Gas Sector".
Zero-ryhmän luomisen ja kokoonpanon historia
Zero-joukkueen alkuperä on Fedor Chistyakov. Teini-ikäisenä hän löysi musiikin maagisen maailman, joten hän päätti toteuttaa itsensä tässä markkinarakossa.
7. luokan oppilaana Chistyakov tapasi Aleksei Nikolajevin, joka oli kiinnostunut jousisoittimien soittamisesta. Tuolloin Lyoshalla oli jo oma joukkue.
Muusikot esiintyivät koulun juhlissa ja diskoissa. Siten Fedor liittyi Nikolaev-joukkueeseen. Muutamaa vuotta myöhemmin muusikot tapasivat Anatoli Platonovin.
Anatoli, vieraillessaan nuoren ryhmän esityksessä, päätti myös tulla osaksi sitä. Koulussa opiskelu jäi taustalle. Kaverit omistivat kaiken aikansa harjoituksiin. Muuten, ensimmäiset harjoitukset pidettiin kaduilla, kellarissa ja huoneistoissa.
10. luokan oppilaina muusikot ovat keränneet tarpeeksi materiaalia näyttääkseen itsensä kaikessa loistossaan. Omalla sävellyksellään kaverit menivät äänisuunnittelija Andrey Tropillon luo.
Tropillo on mies isolla kirjaimella. Kerran hän "kierti" sellaiset ryhmät kuin "Aquarium", "Alice", "Time Machine".
Jo vuonna 1986 uuden bändin muusikot julkaisivat debyyttilevynsä "Music of bastard files". 1980-luvun puoliväli oli musiikkiryhmän suosion "huippu".
Ensimmäisen levyn julkaisun myötä muusikot saivat faneja. Nyt ryhmä ei esiintynyt vain koulun diskoissa ja juhlissa, vaan myös ammattilavalla. Alkuperäisen kokoonpanon joukkue ei kestänyt kauan.
Kun Aleksei Nikolaev palveli armeijassa, useat muusikot onnistuivat vierailemaan ryhmässä. Sharkov, Voronov ja Nikolchak istuivat rumpujen takana.
Lisäksi Strukov, Starikov ja Gusakov onnistuivat jättämään joukkueen kerralla. Ja vain Chistyakov ja Nikolaev kestivät ryhmän kanssa loppuun asti.
Bändi lähtee lavalta
Viiden vuoden ajan muusikot ovat ilahduttaneet faneja laadukkaalla punkilla. Ja sitten ryhmä "Zero" katosi kokonaan näkyvistä. Tämä tapahtuma johtuu siitä, että Fjodor Chistyakov päätyi vuonna 5 Krestyn esitutkintakeskukseen Pietarissa.
Punkbändin keulahahmoa syytettiin UKRF:n pykälän 30 ("Rikoksen valmistautuminen ja yritys") nojalla. Fedor aloitti lavalla onnistuneesti. Monet ennustivat hänelle loistavaa uraa.
Ja kaikki olisi hyvin, mutta vuonna 1992 Chistyakov hyökkäsi avopuolisonsa Irina Linnikin kimppuun veitsellä. Kun Fedoria tuomittiin, nuori mies sanoi hänen puolustuksekseen, että hän halusi tappaa Irinan, koska hän piti häntä noidana.
Pian Fjodor Chistyakov lähetettiin pakkohoitoon psykiatriselle klinikalle. Nuorelle miehelle annettiin pettymys paranoidisesta skitsofreniasta.
Fedorin vapautumisen jälkeen hän liittyi Jehovan todistajien uskonnolliseen järjestöön. Tämä päätös vaikutti tulevaan henkilökohtaiseen elämään.
Bändi palaa lavalle
1990-luvun lopulla Zero-yhtye palasi suurelle näyttämölle. Joukkueeseen kuului:
- Fedor Chistyakov (laulu)
- Georgy Starikov (kitara);
- Aleksei Nikolaev (rummut);
- Peter Strukov (balalaika);
- Dmitry Gusakov (bassokitara)
Tässä sävellyksessä muusikot soittivat useita suuria kiertueita. Lisäksi muusikot kertoivat, että heidän tiiminsä on nyt nimeltään "Fjodor Chistyakov and the Zero Group" tai "Fjodor Chistyakov and the Orchestra of Electronic Folklore".
Fanit kannustivat jo varhain suosikkibändinsä paluusta lavalle. Vuonna 1998, melkein heti albumin “Mikä on sydän niin häiriintynyt” esittelyn jälkeen, joukkue hajosi.
Yhden version mukaan muusikot kyllästyivät työskentelemään Fjodor Chistyakovin johdolla. Huhuttiin, että ryhmän keulahahmo oli usein huonossa kunnossa sairauden vuoksi. Ryhmän romahtamisen jälkeen Fedor järjesti uuden idean - Green Room -tiimin.
Musiikkiryhmä Zero
Zero-yhtyeen musiikki on monipuolista. Bändin kappaleissa kuulet yhdistelmän venäläistä rockia, folk rockia, post-punkia, folk punkia ja punk rockia.
Jos otamme huomioon debyyttialbumin "Music of bastard files", voimme ymmärtää, että se eroaa yhtyeen myöhemmästä ohjelmistosta.
Aluksi muusikot olivat sopusoinnussa länsimaisen skenen kanssa, joten post-punkin ääni kuuluu jo ensimmäisessä teoksessa. Mutta yhtyeen pääkohokohta on tietysti nappihaitarin ääni rock-sävellyksissä.
Ja jos haitari soi jossain taustalla debyyttilevyllä, niin myöhemmissä sävellyksissä loput soittimet olivat tuskin kuultavissa.
Toisen studioalbumin, jonka nimi oli "Tales", julkaisun jälkeen "Zero" -ryhmän suosio kasvoi. Levy julkaistiin vuonna 1989. Tällä hetkellä yhtyeen kiertueelämässä oli "huippu".
Kolmas kokoelma "Northern Boogie" äänitettiin äänikasetille. Tämän albumin "siru" oli, että se jaettiin kahteen osaan - "Northern Boogie" ja "Flight to the Moon".
Useat tämän kokoelman kappaleet toimivat ääniraitoja elokuvalle "Gongofer", jonka ohjasi Bakhyt Kilibaev. Psykedeelisen ja progressiivisen rockin soundi kuuluu selvästi "Northern Boogie" -albumilla.
1990-luvun alussa yhtyeen diskografia täydennettiin neljännellä studioalbumilla Song of Unrequited Love for the Motherland. Musiikkikriitikot kutsuvat tätä teosta Zero-ryhmän diskografian parhaaksi albumiksi.
Melkein kaikista kokoelman kappaleista tuli hittejä. Pakollinen on kuunnella kappaleet: "Minä menen, poltan", "Mies ja kissa", "Laulu oikeasta intiaanista", "Lenin Street".
Vuosi 1992 oli muusikoille uskomattoman tuottava vuosi. Zero-yhtye julkaisi kaksi albumia kerralla: Polundra ja Dope Ripe. Ensimmäisessä kuulet säädytöntä kieltä, jota ei havaittu ryhmän aiemmassa työssä.
Team Zero tänään
Vuonna 2017 ryhmä esitteli uuden singlen, jonka nimi oli "Time to Live". On huomionarvoista, että tämä sävellys oli Chistyakovin ja Nikolaevin viimeinen teos.
Samana vuonna 2017 tuli tiedoksi, että Fedor Chistyakov päätti peruuttaa konsertit Venäjällä vuoteen 2018 asti. Ryhmän "Zero" keulamiehen kieltäytyminen kiertueesta liittyy muutokseen Venäjän federaation kansalaisten viisumien myöntämismenettelyssä Yhdysvaltoihin.
Huhtikuussa 2017 Chistyakov lähti Amerikkaan sen jälkeen, kun Jehovan todistajat kiellettiin Venäjällä. Muusikko oli alun perin eristetty yleisöstään.
3 hiljaisuus rikottiin. Chistyakov soitti verkkokonsertin "Renewal" New Yorkissa.
