Mihin sinä yhdistät funkin ja soulin? Tietysti James Brownin, Ray Charlesin tai George Clintonin lauluilla. Vähemmän tunnetulta näiden pop-julkkisten taustalla saattaa tuntua nimi Wilson Pickett. Samaan aikaan häntä pidetään yhtenä 1960-luvun soulin ja funkin historian merkittävimmistä henkilöistä.
Wilson Pickettin lapsuus ja nuoruus
Miljoonien amerikkalaisten tuleva idoli syntyi 18. maaliskuuta 1941 Prattvillessä (Alabama). Wilson oli nuorin perheen 11 lapsesta. Mutta hän ei saanut suurta rakkautta vanhemmiltaan ja muisti lapsuuden vaikeana elämänjaksona. Toistuvien riitojen jälkeen nopeatempoisen äidin kanssa poika otti uskollisen koiransa mukaansa, lähti kotoa ja vietti yön metsässä. 14-vuotiaana Pickett muutti isänsä luo Detroitiin, missä hänen uusi elämänsä alkoi.
Wilsonin kehitys vokalistina alkoi Prattvillessä. Siellä hän pääsi paikallisen baptistiseurakunnan kuoroon, jossa hänen intohimoisen ja energisen esiintymistapansa syntyi. Detroitissa Pickett sai inspiraationsa Little Richardin työstä, jota hän myöhemmin kutsui haastatteluissaan "rock and rollin arkkitehdiksi".
Wilson Pickettin varhaiset menestykset
Wilson onnistui vuonna 1957 liittymään gospel-yhtyeen The Violinaries riveihin, joka oli silloin melkein suosionsa huipulla. Pickettin ensimmäinen levytys oli single Sign of the Judgement. Musiikki ja uskonto säilyivät taiteilijalle erottamattomina vielä noin neljä vuotta, kunnes hän liittyi The Falconsiin.
Falcons-tiimi työskenteli myös gospel-genren parissa ja vaikutti suuresti sen suosioon maassa. Hänestä tuli yksi ensimmäisistä bändeistä, joka loi hedelmällisen maaperän soulmusiikin kehitykselle. Ryhmän entisten jäsenten joukossa on sellaisia nimiä kuin Mac Rice ja Eddie Floyd.
Vuonna 1962 julkaistiin I Found a Love, The Falconsin räjähtävä single. Se ylsi sijalle 6 Yhdysvaltain R&B-listoilla ja sijalle 75 popmusiikkilistoilla. Energinen ja kirkas sävellys ylisti muusikoiden nimiä ja laajensi merkittävästi heidän yleisöään.
Vuotta myöhemmin Wilson odotti menestystä soolourallaan. Vuonna 1963 julkaistiin hänen singlensä It's Too Late, joka nousi myös sijalle 6 R&B-listalla ja nousi 50 parhaan joukkoon Yhdysvaltain poplistalla.
Wilson Pickettin sopimus Atlanticin kanssa
It's Too Late -elokuvan menestys kiinnitti suurten musiikkiyhtiöiden huomion nuoreen ja lupaavaan esiintyjään. Kuuluvan ensiesityksen jälkeen Atlantic-tuottaja Jerry Wexler löysi Wilsonin ja tarjosi taiteilijalle tuottoisen sopimuksen.
Siitä huolimatta Pickett ei onnistunut "murtamaan" suosion huipulle edes tuottajan tuella. Hänen singlensä I'm Gonna Cry ei houkutellut yleisöä (124. sija listalla). Toinen yritys ei myöskään onnistunut, vaikka siihen osallistui asiantuntijaryhmä: tuottaja Bert Burns, runoilijat Cynthia Well ja Barry Mann, laulaja Tammy Lynn. Yhteissingle Come Home Baby menetti ansaitsemattomasti yleisön huomion.
Wilson ei antanut periksi ja jatkoi luovuuden parissa työskentelemistä. Kolmas yritys palata listalle onnistui esiintyjälle. Stax Recordsilla äänitetty sävellys In the Midnight Hour nousi R&B-listalla kolmannelle sijalle ja pop-listalla 3. sijalle. Uusi teos sai lämpimän vastaanoton ulkomaisten kuulijoiden keskuudessa. Isossa-Britanniassa In the Midnight Hour nousi Britannian sinkkulistan sijalle 21. Levy sai "kultaisen" statuksen kerättyään yli miljoona myyntiä maassa ja maailmassa.
Tultuaan suosituksi Pickett ei nauttinut kuuluisuudesta ja työskenteli vain uuden luovuuden parissa. In the Midnight Hour, Don't Fight It, Ninety Nine and a Half ja 634-5789 (Soulsville, USA) jälkeen julkaistiin. Kaikkia näitä hittejä pidetään soul-klassikoina nykyään, ja ne kaikki osuivat maan R&B-listalle.
Levy-yhtiö kielsi Pickettiä nauhoittamasta kappaleita muilla paikoilla, mutta tarjosi erinomaisen vaihtoehdon - Fame Studiosin. Häntä pidettiin soul-ystävien keskuudessa todellisena hittien takomana. Kriitikot huomauttavat, että työ uudessa studiossa vaikutti positiivisesti muusikon työhön.
Siirry RCA Recordsiin ja viimeisiin Wilson Pickett -tallenteisiin
Vuonna 1972 Pickett päätti sopimuksensa Atlanticin kanssa ja siirtyi RCA Recordsiin. Muusikko äänitti useita erittäin menestyneitä singlejä (Mr. Magic Man, International Playboy jne.). Nämä sävellykset eivät kuitenkaan onnistuneet valloittamaan listojen kärkeä. Kappaleet eivät nousseet Billboard Hot 90 -listan sijalle 100.
Pickett teki viimeisen levytyksensä vuonna 1999. Mutta tämä ei ollut hänen uransa loppu. Muusikko antoi konserttimatkoja ja esityksiä vuoteen 2004 asti. Ja vuonna 1998 hän osallistui jopa elokuvan "The Blues Brothers 2000" kuvaamiseen.
Samana vuonna 2004 terveys petti muusikon ensimmäistä kertaa. Sydänongelmien vuoksi hän joutui keskeyttämään kiertueen ja menemään hoitoon. Vähän ennen kuolemaansa Pickett jakoi perheensä kanssa suunnitelmansa nauhoittaa uusi gospel-albumi. Valitettavasti tämä idea ei koskaan toteutunut - 19. tammikuuta 2006 64-vuotias taiteilija kuoli. Pickett haudattiin Louisvilleen, Kentuckyn osavaltioon Yhdysvalloissa.
